Mummubisnes

Muutin joskus parikymppisenä Etelä-Suomen kaupunkeihin. Toimeentulon hankkiminen ja opiskelupaikan löytäminen oli vaikeaa: pestit olivat osa-aikaisia ja määräaikaisia, pienet palkat eivät oikein riittäneet elämiseen ja jatko-opiskelupaikan löytämisessä meni aikaa. En saanut perheeltäni pahemmin tukea tai neuvoja mutta sinnikkäästi loin omaa itsenäistä elämääni. Haastattelin samankaltaisessa tilanteessa elävää nuorta naista.

Kerroit, että et saa yhteiskunnalta tukia. Miten tällainen tilanne pääsi syntymään?

Olin ollut työttömänä ja päässyt sitten oppisopimusharjoitteluun elintarvikealalle. Harjoitteluni ohjaaja työpaikallani kuitenkin irtisanottiin töistä ja minullekin sanottiin, että minun pitäisi lähteä. Tämän seurauksena minun olisi pitänyt toimittaa kaikenlaisia selvityksiä työvoimatoimistoon. Tilanne oli kuitenkin varsin epäselvä.

Olisitko saanut toimeentulotukea sosiaalivirastolta?

No olisin ehkä, mutta ylpeys esti hakemasta. Halusin tehdä töitä ja ansaita ja tehdä kaikenlaisia järkeviä juttuja mutta sosiaaliviraston kyyläys on liikaa. En halua niiden kontrollia ja sitä että ne tutkivat tilini ja että kaikki tilisiirrot pitäisi sitten selitellä. Muutenkin jos on kortistossa, niin ei ole oikein mitään, ei ole asemaa yhteiskunnassa. On ikävää, että Suomen valtio tekee meidät riippuvaiseksi kortistosta tai sossusta.

Minä halusin itse luoda elämääni ja tehdä jotain hyödyllistä ja merkityksellistä työtä. Lisäksi minua kiinnosti elättää itseni antikapitalistisesti.

Minkälainen perhe sinulla on?

Äitini kuoli kun olin 17-vuotias ja isäni oli iäkäs ja eli toisella paikkakunnalla. Helsinkiin muuttaminen tuntui hyvältä ajatukselta: mummuni asuivat täällä ja ajattelin että täältä saisi töitä ja olisi muutenkin menoa ja meininkiä. Lisäksi halusin itsenäistyä elämään omaa elämääni ja paikkakunnan vaihto oli siihen hyvä idea.

Miten elämä on erilaista pienellä paikkakunnalla ja Helsingissä?

Täälllä ei vahdata eikä täällä ole moraalipoliiseja, toisaalta täällä ei ole sitten kukaan ja voi helposti jäädä yksin.

Mistä toimeentulosi on sitten muodostunut?

No vähän oli äidin perintöä, mutta ei siitä pitkälle riittänyt. Sain aluksi kuukauden verran työmarkkinatukea Helsingissä asuessani. Sitten olin omillani.

Mitä kaikkea teit?

Mummullani ja isotädilläni oli paljon kontakteja toisiin vanhuksiin. Kävin yksinäisille vanhuksille kaupassa. Laitoin heidän kynsiään, meikkasin heitä, tein ruokaa, leivoin, olin pullakahviseurana. Ne olivat sellaisia varakkaita vanhuksia. He asuivat isoissa lukaaleissa Eirassa kun jälkikasvu viiletti kansainvälisissä työtehtävissä Keski-Euroopassa. Se oli tosi ristiriitaista: asunnoissa saattoi olla parisataa neliötä tilaa, yksi vanhus asustamassa siellä, persialaiset matot ja kristallikruunut ja sitten läjä haisevia roskiksia kun vanhus ei jaksanut viedä roskia ulos eikä kukaan käynyt hänen luonaan.

Täällä on paljon yksinäisiä vanhuksia. Mummuilla kaupassa käyminen vaatii tiettyä verkostoitumista. Mummut siis verkostoituvat keskenään selvitäkseen. Jos ei ole ketään joka kävisi kaupassa ja itse ei jaksa, niin silloin on pulassa.

Kuinka paljon tienasit mummujen luona käymisestä?

Noin 50 euroa sai kerrasta. Minusta se on paljon, mietin että hämärtyykö mummuilla eurot markoiksi. Toisaalta pitää se minunkin vuokrani maksaa. Ja menihän siihen myös useampi tunti aikaa kun leivoin heidän luonaan ja laittelin kynsiä ja olin seurana.

En ikinä suoraan pyytänyt rahaa vaan sanoin että voi maksaa omantunnon mukaan. Tienasin kuussa n. 500-600 euroa mummujen luona käymisellä, sain maksettua vuokran.

Teitkö jotain muuta toimeentulosi eteen?

Marjastin ja sienestin paljon, omaan käyttöön ja sitten myin mustikoita ja herkkutatteja eri ihmisille. Dyykkasin oman ruokani roskiksista pääsääntöisesti. Ja myös vaatteita. Yhdellä ostarilla oli H&M-liike ja sain aina hienoja sukkahousuja sen ostarin roskiksesta.

Lisäksi tein keikkoja croquismallina (eli alastonmallina piirtäjille) ja olin kokkina erilaisten kansalaisjärjestöjen tapahtumissa. Hyvä asia näissä oli se, että työ ei ole säännöllistä niin aikaa jää muuhunkin, mutta huono asia on toisaalta se, että palkka on pieni ja työtä ei ole aina saatavilla.
Mikä merkitys tekemälläsi työllä oli sinulle?

Maailmassa on paljon yksinäisiä vanhuksia ja haluan tehdä osaltani psykososiaalista ja yhteisöllistä työtä. Lisäksi minun on kasvatettu kunnioittamaan vanhempia ihmisiä. Muutenkin tykkään sukupolvien kohtaamisista, että voi kuunnella vanhojen ihmisten juttuja. Ei ihmisten pitäisi elää yksin unohdettuina. Olen tehnyt myös lisäksi monenlaista vapaaehtoistyötä.

Marjastuksesta ja sienestyksestä sanon sen että mielestäni ihmisten pitäisi käyttää enemmän luonnonantimia, sekä omaan käyttöön että yleisestikin, ravintoloissa ja elintarviketeollisuudessa. Metsä antaa paljon.

Mitä mieltä olet perustulosta?

Hyvin vaikea kysymys. Toisaalta haluaisin kannustaa ihmisiä toimeliaisuuteen, mutta on ihmisiä jotka ei siihen kykene. Ei minusta saisi olla yhteiskunnan kontolla vaan pitäisi löytää oma paikka ja status yhteiskunnassa, yrittää olla oman onnensa seppä. Tuloeroja kyllä pitäisi kaventaa, täällä on todella rikkaita ja todella köyhiä.

Nykyinen sosiaaliturvan malli on ongelmallinen, kun ihmisiltä kielletään vapaaehtoistyön mahdollisuus ja mahdollisuus aktivoida itsensä. Kyyläystä ja kontrollia on liikaa.

Jokaisen pitäisi löytää oma asema yhteiskunnassa joko toimeentuloon liittyen tai sitten muuten.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s